Favourite

    

Miun teki hirmusesti tulla kirjottelemaa teille, mut en omistanu kuvia ni aattelin kirjottaa koko tarinan tästä miun harrastuksesta !

Kaikki alko siitä ku olin lapsuuteni juossu iskän harkoissa aina sillontällön ja iskä kerto et joutsenoon ollaan perustettu joukkue, olin sillo kakkosluokalla. Olin ihan intopiukeena tietysti siitä. Alkuvuosina meitä oli hirmusen paljon ja osallistuttii jo seuraavalla kaudella sarjaan, pelasin muutamat ekat vuodet kenttäpelaajana mut ne yhet reenit muutti  muutaman seuraavan vuoden kun halusin kokee sen miltä tuntuu olla maalivahti. Se oli sillon ihan kivaa, mein silloinen valmentaja sano et hei nyt tehään susta meidän yks maalivahti ja ei ollu osaa tai arpaa antaa ehkä ees mielipidettä. Seuraavat kolme (?) kautta toimin siis tommosena niin sanottuna imurina tolppien välissä. Ikävoin ihan sikana niitä vuosia kun me vallotettiin aina takapenkki bussissa siltä toiselta kanssamatkustajajoukkueelta, huudatettiin musaa, sotkettiin naamat, huudettiin naamat punasena, se oli sitä aikaa enkä kadu hetkeäkään. Sit miusta tuli taas kenttäpelaaja ja tässä nyt oon vieläki samalla paikalla, pelaan siis.

Myö ollaa aina tyttöjenkanssa pärjätty siinä mitä ollaa tehty ja tiukoil hetkil kannustettu toisiamme. En hirveesti muista noita pelejä mitä ollaa sillon pelattu. Mutta sillon kun noustii ekan kerran SM-sarjaa, se oli niin loistohetkiä mitä ei ikinä voi unohtaa. Ekana vuonna smsarjassa oltiin kai kahdeksansia. Siitä kaudesta en oikein muista mitään.

 Seuraavana kautena pistettiin panokset korkeelle ja luvattiin että ollaan siellä kärkikahinoissa, se me tehtiin ! Alkupelit meni hyvin, voitettiin meidän lohko ja oltiin jo suomen 16parhaan joukossa. Sit me lähettiin pelaamaa johonkin helsinkiin päin, tää reissu oli ikimuistosin. Pelattiin vikaa peliä ja sen voittaja pääs sit suomen kaheksan parhaan joukkoon. Oltiin jo 3-0 häviöllä, mut meijän usko ei vaan loppunu. Sieltä haettiin 3-4 voitto ja en oo koskaa kokenu niin loistavaa fiilistä; sanattomia katseita vastustajalta, meidän ilonhuudot ja valmentajilla tippa linssissä, se oli loistavinta. 

Sit jatkettiin pelejä ja taisteltiin neljänparhaansakkii pääsystä. Se vika peli jossa taas ratkaisua haettii, miulla meni se polvi. En oo ikinä ollu niin surullinen kun sain kuulla et se leikataa ja en saa pelata yheksään kuukauteen, siinä vaihees aattelin että miten sen ajan voi kestää oikeesti se oli pitkä. Jouduin kävelemäää kepeillä kolme viikkoa ja käymään kuntoutuksissa. 

 Tammikuussa sain sitte luvan ruveta pelaamaan. olin niin innoissani siitä vaikka varovasti sen alotinki, mite miuta oli ohjeistettu. No siitä kerkes kulumaan ehkä kaks kuukautta jos sitäkää ku reeneissä tallasin pallon päälle ja nilkka meni, siinä vaiheessa olin jo niin kypsä tähän touhuun enkä oikee tienny et mitä enää ees sanoisin tai tekisin.

 Kävin sairaalassa ja ei siinä sit loppujenlopuks mitää ollu vaikka pahalta näyttiki. Miule jo vähän naurettiiki et miten aina onnistun ja et ehkä tää urheilu ei vaa sovi miulle. Mut en ottanu sitä mitenkään ja menin sen yli. Oli taas loppupelit käsillä, jouduin skippaamaaa ne ja se oli oikeesti kova paikka koska jouduin edellisen vuotena samaan kuoppaan. Pelasin vikoissa peleissä muutamia jämäminuutteja koska en uskaltanu/miun ei annettu pelata. Kuitenki noustiin kaikkien vaikeuksien kautta ens kaudeks nuorten SM-sarjaan ja vaik sieltä ei kultamitallit kaulassa lähettäskää kesälomille ni miusta on tajuttoman hienoa et ollaan päästy tonne asti ja kiitos kuuluu mein valmentajille !

Pelireissuista en ees voi sanoin kuvailla miten hauskoja ne aina on, kotiin tullessa huomaa tosiaan et on nauranu.

 Ollaa joukkueen kans tehty kaikenlaista oheisjuttuaki; mm käyty pulkkamäessä makkaranuotioittenkera, pidetty saunailtaa, käyty risteilemässä ja tulevasta on tulos yhtä huikee, kuukauden päässä meitä oottaa leiri tanhuvaarassa ja maanantaina kai kiipeilyt jossakin parkissa, saa nähä uskallanko lähteä. Täl hetkellä reenataan 5 kertaa viikossa joka sisältää yhen omatoimisen harjottelun. Mein harkat on aina niin hyviä ja joukkue paras, aamen että oon saanu tällasia ihmisiä ympärilleni <3

 huh kuinkakohan moni tän oikeesti jakso lukee, haha :-D hyvää viikonloppua !